Kirjoittanut Sanna Brauer | maaliskuu 12, 2010

Tule kirjoittamaan tarinaa!

Tarina seminaaria odotellessa voi osallistua digitarinan kertomiseen! Tarinaa rakennetaan täällä blogissa, mutta se kirjoitetaan vapaasti valittavilla kanaville. Pieni askel on tulla mukaan Twitterissä.

Heitetään taas keväisten kelien kunniaksi pari palloa liikkeelle:

Yleinen tag #4dsome

Luova tarina #4some #taide

Oma kokemus oppimisesta SoMessa #4some #oppi

Kaiken voi aina kruunata tagilla #ITK10!

Olemme iloisia, jos haluat ja voit viedä tarinat vaikkapa oppimisesta osaksi omaa tapahtumaasi tai koulutustasi – #4dsome kerää kokonaisuuden!

Terveisin Pallonpyörittäjät

Share

Kirjoittanut Sanna Brauer | helmikuu 12, 2010

Tarina!

Tarina! – Asiantuntijaseminaari muistelemisesta ja tarinankerronnasta Mikä on tarinankerronnan arvo? Mihin muistelemista tarvitaan? Mitä digitaalisuus ja sosiaalinen media tekee tarinoilla? Mikä on tarinankerronnan rooli julkisena palveluna? Millaisia liiketoimintamahdollisuuksia se avaa? Näitä pohtii ”Tarina! – Asiantuntijaseminaari muistelemisesta ja tarinankerronnasta digiajassa 16.3.2010.”

Katso: http://tiny.cc/VgKmz

Digitarinaan tulossa myös vieraskynä Jenni Linturilta – tervetuloa vieraisille muutkin!

Kirjoittanut mjansson | joulukuu 28, 2009

Has learning changed?

Over Christmas I’ve had the opportunity to learn new skills, think about how I learn and how learning as a process has changed for me.

I’ve immersed myself in technology by buying my first iphone and Mac Book pro laptop plus setting up wireless broadband at home. I have not read a single manual related to my new purchases.  I have

  • searched some forums
  • joined a couple of facebook fanpages
  • watched a number of videoclips
  • read some blogs
  • dabbled  a lot

So yes,  for me learning has changed.  Social media has become an important part of my learning process.

In general learning for me no longer equals going somewhere to learn ie an official learning dedicated institute, although a conference, seminar or workshop can be a part of my learning process. But learning doesn’t start or stop at the threshold of an institution. It happens all the time  provided  I keep an open mind.

Of course we can argue that this has been the case all the time. So what’s new? New for me is the constant flow, the learning feeds as I regard them, that social media offers.

Right now twitter is my favourite  learning feed. All I need to do is open my TweetDeck app and jump into the flow. It’s a little like standing in a river with a net. You don’t know what kind of fish you’ll catch, but you know for sure there are fish out there. If I find something I want to take a closer look at later on, it goes into my Evernote and I can easily find it when need be.

What does this mean and how does this relate to formal learning? As an educator myself, I’ve been thinking about it a lot. I do believe we need to teach new kinds of literary skills actively in our schools.

We also need to accept the fact that there are many ways to learn and knowledge and skills acquired by formal, informal and nonformal learning are all just as valuable.

In my point of view, when meeting up with a group of students, I am no longer there to teach and they to learn. We are all in the same boat, lifelong learners paddling the river of information with some great catches awaiting us to share.

This is how learning has changed for me, please comment and share your experiences!

P.S. If you are tweeting about this blog, please use #4dsome .

Kirjoittanut Sanna Brauer | joulukuu 17, 2009

Tarina kulkee jo vinhassa vauhdissa

Olipa kerran idea ITK:n  – liittyi siihen oivallus toinenkin.

Syntyi tarina – kiertyi kertomus.

Tarina digiajan unelmista.

Talvinen tarina

    Digitarina on herännyt eloon ja sen merkiksi blogiin tulee lisää sivuja: Taiteen Tarina, jonka Sometu ylpeänä esittää tulevassa ITK:ssa. Taiteen tarinaa kätilöi Satu Musakka, mutta mukaan mahtuu muitakin! Lisäksi Digitarina julkaisee mielellään vieraskynien visiittejä, joista ensimmäiseksi odotellaan Pekka Ihanaisen kuvaelmaa Digitarinan talvisista maisemista!
Kirjoittanut mjansson | joulukuu 15, 2009

How it all began

On a cold and dark Friday night Sanna and I were trying to exchange ideas for a paper to be presented in the 2010 ITK conference taking place in Hämeenlinna Finland 21 – 23 April 2010. Sanna was in a hotel in Jyväskylä and I was at home in Espoo. Sanna was having trouble with the wireless network at her hotel and therefore skype didn’t work.  We were trying to spark thoughts in a wiki which was rather challenging as there was a lag in seeing the updates. To make things a bit more complicated, Sami the third person involved in our paper was no where to be reached. Although we all knew each other, Sanna discovered that we three were not sharing a platform in any social media application at the time.

In spite of the challenges, we did not give up.  We  sipped some wine simultaneously in Jyväskylä and Espoo and finally tired of the wiki lag, chatted on the phone.  We wanted to present a paper that would convey our thoughts about learning and digital stories from a slightly different angle involving a multitude of social media channels, weaving a story as a part of the process.

Our conversation was getting heated, idea sparking another idea and then mothered by two and fathered by one the sometuball was born.  Sami the father was blissfully unaware of the birth as it took place, but Sanna and I had faith that he would never the less claim paternity and share our excitement.

We have given life to this little ball, but we need your help to give it a  nudge. Share your stories about social media, what it has taught you and how using social media has changed your learning experience. How did you hear about this sometuball and what channels did you use to forward our message? Help us weave a unique story of learning and grow the little ball into an avalanche.

Kirjoittanut Sanna Brauer | joulukuu 12, 2009

Olipa kerran…

Mitä tapahtuukaan, kun lähdet oppimaan toiseen maailmaan (Second Life) ja tapaat siellä uusia ihmisiä – ystävystyt ja ryhmäydyt heidän kanssaan. Seuraavaksi ryhdytte yhdessä seuraamaan kiinnostavaa asiantuntijapuheenvuoroa Second Lifessa lähetettynä Connect Pron kautta, ja saatte sen chatista tutkimisen arvoisen verkkolinkin. Linkistä avautuu uusi verkosto (Ning), josta kerrot seuraajillesi Twitterissä. Jokin lukijoistasi linkkaa takaisin lukeneensa aiheesta myös blogissa. Artikkeli avaa sinulle tien jälleen uuteen maailmaan ja mahdollisuuteen oppia. Vaan mikä oli alkuperäinen kysymys, mikä opettajan tavoite? Minne matka vei? Kuten kunnon tarinassa ainakin, on tässäkin juonessa mukana opetus ja oppiminen, jokainen tarinaan osallistunut on jakanut osaamistaan, valikoinut tietoa yhteiseen käyttöön ja eläytynyt toisten tarinoihin – oppinut!

Välineiden läpi kulkee erilaisia tarinoita, jotka heräävät elämään yhteisöjen ja yksilöiden kertoessa niitä eteenpäin. Uudet henkilöhahmot liittyvät mukaan juoneen ja tuovat kiinnostavia käänteitä oppimispolulle omien kokemustensa ja ainestojensa kautta. Digitaaliajan tarinat rakentavat uutta asiantuntijuutta, jossa oppiminen ja osaaminen rakentuvat laajan osallistujajoukon ja loputtomasta tietovirrasta vertaisjoukolla valikoidun tiedon perusteella.

Tämän päivän oppiminen ei ole enää rajatussa tilassa tapahtuvaa pienen joukon toimintaa, vaan avoinna koko maailmalle. Opettaja sysää tarinan liikkeelle ja auttaa oppijoita seulomaan tarinan kannalta oleellisen. Oppijalle ei anneta liian strukturoitua runkoa, vaan vapaus rakentaa oma matkakertomuksensa oppimisen maailmojen, yhteisöjen ja aineistojen syötteistä. Tarinan juoni syntyy monikanavaisessa vuorovaikutuksessa. Mitä enemmän kanavia, sitä enemmän mahdollisuuksia. Tavoitteena flow, johon pääsee osalliseksi kuka tahansa oppimisen kannalta oleellinen henkilö. Tarina rakentuu ryhmän ja yksilöiden oppimiskokemuksista ja piipahduksista oppimisen tilaan. Tarinan kannalta oleellista on yhteiset kanavat, joissa jaetaan, jalostetaan ja dokumentoidaan juonta. Kaikki ovat tasavertaisia oppijoita ja tarinan kertojia. Oppija ei siis ole enää passiivinen kuulija vaan aktiivinen toimija, joka omaksuu, luo ja jakaa informaatiota.

Hybriditapahtumat – Virtuaalimaailman ja reaalimaailman yhdistäminen eri tavoin

Virtuaalimaailman yhdistäminen reaalimaailman tapahtumiin ja muihin sosiaalisen median välineisiin on mielenkiintoinen, elämyksellinen ulottuvuus. Esityksessämme on konkreettisia esimerkkejä monipuolisesta virtuaalimaailmojen hyödyntämisestä oppimisessa. Kerromme tarinan pienestä lumipallosta, joka saa alkunsa joulukuun Sometu-tapaamisessa. Pallo jatkaa kulkuaan ITK:ssa kunnes muuttaa muotoaan kevätauringossa soliseviksi tietopuroiksi. Sometu-pallo kerää ympärilleen innokkaat yhteisen informaation rakentajat, kiertää tiedon kerrokset valkoiseen vaippaansa kiihtyen hurjaan vauhtiin alamäissä ja vaatien joukkovoimaa ylämäissä. Yksi lisää palloon nenän, toinen porkkanan – tulikin ukko tai akka linnan sijaan, mutta yhtäkaikki hieno juttu. (Tekniikka joka pyörittää palloa: Second Life (Sometu group, kaksisuuntainen ääni- ja kuvayhteys), Connect Pro, Mixed Realities (SL:n ja reaalimaailman välille liikkeentunnistusta ja muita interaktiotapoja), Sometu.fi, Twitter, Friendfeed, tekee mutkan Deliciousiin ja Diigoon, palaa Twitteriin, blogahtaa, kommentit blogeissa)

Alkuperäinen ehdotus ITK10-tapahtumaan täällä: http://sometu.wikispaces.com/ITK10+Oppiminen+3D-maailmoissa

Pallon laittavat pyörimään Sami Andberg, Sanna Brauer ja  Mervi Jansson

Kategoriat